Alvar Aallon Paimioon suunnittelemaa tuberkuloosiparantolaa on pidetty funktionalismin arkkityyppinä, kuitenkin uudella humaanilla otteella.
Heti rakennuksen valmistuttua vuonna 1933 Alvar Aallon Lounais-Suomen metsiin piilotettu Paimion parantola sai nopeasti kansainvälistä huomiota. Jokainen yksityiskohta - sen äänettömät lavuaarit, päällystetyt ovenkahvat, lempeä valaistus, vedoton lämmitys, värikkäät lattiat ja jokainen tilaan suunniteltu huonekalu – oli huolellisesti suunniteltu usein yhdessä Aino Aallon kanssa, toipuvien potilaiden tarpeet huomioiden. Paimion tuberkuloosiparantola edustikin aikanaan funktionalismia puhtaimmillaan.
Alvar Aalto oli kuitenkin samalla vienyt modernismia radikaalisti eteenpäin, tuoden tyylisuuntaan lämpöä luonnonmukaisten materiaalien ja orgaanisen muotokielen avulla. Aallon pohtiessa potilaiden tarpeita, hän ohitti metallin, modernismin tyypillisimmän materiaalin, ja ryhtyi sen sijaan hyödyntämään sairaalahuonekalujen valmistuksessa runsaasti tarjolla ollutta kotimaista puuta. Lopputuloksena syntyi kevyitä, lämpimäntuntuisia, helposti puhdistettavia ja siirreltäessä äänettömiä kalusteita.
Jotkin Aallon tunnetuimmista huonekaluista suunniteltiin alun perin erityisesti Paimion parantolaa varten, oleelliseksi osaksi arkkitehtonista kokonaisuutta. Siitä huolimatta ne myöhemmin saavuttivat yleiseen käyttöön soveltuvan huonekalun statuksen – siinä määrin, että ne kuuluvat yhä tänäänkin Artekin valikoimaan. Eritoten nojatuoli 41 – tunnetaan myös nimellä Paimio-tuoli – on kiistaton ikoni, joka kuuluu jokaisen suurimman modernin designin museon kokoelmaan ympäri maailmaa. Niinkin varhain kuin jo vuonna 1938 Paimio-tuoli asetettiin paraatipaikalle MoMA:n Aalto-näyttelyssä New Yorkissa.
Nojatuoli 41, jossa on puumateriaalin työstämisen rajoja kokeileva veistoksellinen istuin, nosti modernin huonekalusuunnittelun standardit uudelle tasolle. Tuoli suunniteltiin edistämään toipumista ja helpottamaan rentoutumista. Selkänojan kallistuskulman katsottiin olevan omiaan potilaiden keuhkoille ja helpottamaan hengittämistä. Paimio-tuolin saamat ylistävät arvostelut sekä kaupallinen menestys Lontoon Fortnum & Mason -liikkeessä pidetyssä näyttelyssä vuonna 1933 siivittivät tietä Artekin perustamiseen, ja tuolin pysymiseen valmistuksessa tähän päivään saakka.
Aalto toivoi voivansa suunnitella tuotteita, jotka auttaisivat Paimion parantolan potilaita toipumaan. Hän onnistui luomaan inhimillisyyttä huokuvia kalusteita, joita on ihailtu niiden esteettisen muotokielen ja käytännöllisyyden ansiosta jo vuosikymmenien ajan.
