Kuinka vaatimattomasta puutuolista tuli kansainvälinen myyntimenestys 70 vuotta sitten? Tänään, globaalissa ja digitalisoituneessa maailmassamme, tuotteet liikkuvat vaivattomasti yli rajojen ja markkinointi on itsestäänselvyys. Kun kelataan ajassa taaksepäin sotaa edeltäneeseen 1940-luvun Suomeen, Domus-tuolin menestystarina oli poikkeuksellinen.
Ilmari Tapiovaara oli maailmanmatkaaja, joka myös kokeili asumista Lontoossa ja Pariisissa, ennen kuin löysi itsensä pitkälti tahtomattaan taistelemasta Karjalassa Toisesn maailmansodan rintamalla. Siellä hän vaikuttui karjalaisten suhteesta metsään, mikä vaikutti pysyvästi hänen työhönsä suunnittelijana.
Tapiovaaraa pyydettiin suunnittelemaan monikäyttöinen tuoli, joka sopisi niin opiskeluun kuin ruokailuun. Hän kehitti pinottavan tuolin, jossa on kolmiulotteisesti muotoiltu koivuvanerinen istuin. Uudet tuotantotekniikat mahdollistivat aivan uudentasoisen mukavuuden, ja niin Domus tuolista tuli nopeasti suosittu kouluissa, kahviloissa, auditorioissa sekä kodeissa ympäri maan.
Domus toimitettiin tehtaalta osissa, joiden kiinnittämiseen tarvittiin vain pari ruuvia.
Domus oli Suomen ensimmäinen sotienjälkeinen vientimenestys. Isossa-Britanniassa tuolia myytiin nimellä “Stax” – arvatenkin pinottavuutensa vuoksi –, kun taas Yhdysvalloissa sitä kutsuttiin “Finnchairiksi”. Tuolin jakelijana suurilla Amerikan-markkinoilla oli kalustejätti Knoll. Tuoli niitti menestystä suunnittelijalleen: New Yorkin MoMa palkitsi Tapiovaaran, hän sai Good Design -palkinnon Chicagossa vuonna 1950 sekä kultaa Milanon Triennaalessa seuraavana vuonna.
Ei hassummin vaatimattomalta puutuolilta, joka sai alkunsa materiaalipulan aikaan suunnittelijansa intohimosta parantaa maailman hyvän muotoilun kautta.
Vuodesta 2010 lähtien Domus-tuolilla on ollut itseoikeutettu paikkansa Artekin kokoelmissa, yhdessä monien muiden Tapiovaaran klassikkojen rinnalla.
