Aika ennen tätä vuotta oli meidän perheessä liikkuvaa. Olimme harvoin kuukautta pidempään yhdessä paikassa. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa matkustaessa meille tuli tavaksi asua osa ajasta niin sanotusti keskellä ei mitään. New Yorkissa ajelimme pois kaupungista osavaltion pohjoisosaan, Kaliforniassa suuntasimme punapuumetsiin ja Pohjois-Italiassa vuoristoon, missä kuuset seisovat ylväinä ja hiljaisina jyrkissä rinteissä – ihan kuten aikana paljon ennen meitä ja vielä pitkään meidän jälkeen. Kun maailma muuttui keväällä ja kaikki jäivät kotiin, löysimme itsemme Etelä-Suomen metsistä. Paikka, jonne aiemmin pakenimme kaupunkien likaa ja melua, oli nyt paikka, jonne lähdimme seikkailemaan ja tuulettamaan päätä ikuisen kotoilun vastapainoksi.

Luonnossa liikkuminen virkistää päätä ja väsyttää kehoa juuri oikealla tavalla. Jo pelkästään esteettisesti metsäperspektiivissä on jotain meditatiivista. Vaikka kasvusto olisi saanut syntyä ja levitä vapaasti, samat värit ja muodot toistuvat harmonisesti joka suunnalla. Maa joustaa jalkojen alla ja ilma tuoksuu raikkaalta. Metsässä mikään ei ole viivaintarkkaa ja ihmisen kontrolloimaa – raa’assa luonnonvoimassa on sen kauneus.

Englantilainen tuttavani vertasi hyväntahtoisesti suomalaisia ja ruotsalaisia sanomalla, että te suomalaiset olette hyvällä tavalla vielä vähän metsäläisiä. Pidin tätä kohteliaisuutena. Maanläheisyys ja yhteys luontoon kuuluvat Suomessa kansalliseen mielenmaisemaan. Samaan aikaan tunnistan, miten etuoikeutettuja me täällä pohjoisessa olemme. Elämme puhtaassa ympäristössä väljästi ja vapaasti, ulottuvillamme on kaupunkiluontoa, eikä villi luontokaan ole kovin kaukana. Suomi on yksi niistä maista, joissa jokamiehen oikeudet yhä toteutuvat ja ne on kirjattu lakiin. Riippumatta siitä, kuka maan omistaa, luonnossa saa liikkua ja sieltä saa kerätä sieniä, marjoja ja yrttejä. Huomaan pitäneeni tällaisia asioita aiemmin vähän liiankin itsestään selvinä. Nyt ne ovat suurta ylellisyyttä.

Nykyaikainen elämä on useimmille meistä kuitenkin muutakin kuin metsässä samoilua ja kiireetöntä ruoanlaittoa. Luonnossa on helppo rauhoittua, mutta parhaimmillaan myös kodilla on rauhoittava ja energisoiva vaikutus. Sisustuksessa rauha tarkoittaa minulle hiukan eri asioita eri vuodenaikoina, koska lämpötila ja valo muuttuvat niin radikaalisti kesän ja talven välillä. Kaksi asiaa kuitenkin pysyy vuodenajasta toiseen: kasvit ja puu.

Puut reunustavat kotiani molemmilta puolilta taloa, mikä tuo päiväsaikaan luonnon sisään. Pimeänä vuodenaikana, kun ikkunan takana näkyy ison osan ajasta vain harmaata tai mustaa, kodin viherkasvien rooli vahvistuu. Pidän erityisesti tummista ruukuista, joissa ruukun ja mullan ääriviivat sekoittuvat. Ruskeassa Riihitie-ruukussa kasvi tuntuu melkein kuin kasvavan pienestä maakaistaleesta.

Materiaaleista puu on minulle rakkain materiaali sisustuksessa: kauniin ulkonäön lisäksi se tuntuu ja tuoksuu hyvältä ja parantaa akustiikkaa. Valtaosa kotini kalusteista on valmistettu puusta. Jotkut ovat vuosikymmeniä vanhoja, ja hankin itsekin jokaisen uuden kalusteen sillä ajatuksella, että jonkun tulee voida ja haluta käyttää sitä vielä minun jälkeeni.

Alvar Aallon 406-nojatuolissa on koivupuinen runko ja pellavasatulavyöstä punottu istuin. Se on kevyin nojatuoli, jonka tiedän, ja monella tavalla tämän ajan unelmakaluste: kaunis, monipuolinen ja helposti siirrettävissä kotona aina siihen kohtaan, jossa on kulloinkin parhaat olosuhteet työskentelylle, lukemiselle tai videotapaamiselle. Meillä on kotona runsaasti tilaa kahdelle ihmiselle, mutta viime kuukaudet ovat silti pakottaneet miettimään, miten käytämme tilaa, jotta molemmat saisivat työrauhan: mukavan työasennon sekä riittävästi valoa ja tilaa ajatella. Jatkuvasti tiellä ollut massiivinen löhönojatuoli sai lähteä kesäasunnolle – ketterät ja muuntuvat kalusteet tekevät arjesta helpompaa. Aallon kolmijalkaiset 60-jakkarat ovat aina olleet kotini jokapaikanhöyliä, joita käytetään sekä sivupöytinä että satunnaisina istuimina. Aloin käyttää niitä väliaikaisesti yöpöytinä, kunnes löydän juuri sellaiset yöpöydät, jotka haluan. 11 vuotta on kulunut, ja jakkarat jatkavat yhä palveluaan vuoteen vieressä.

Kodin merkitys korostuu talvella, ja tänä vuonna enemmän kuin vuosiin. Koti on henkinen ja fyysinen turvasatama, joka tarjoaa suojan luonnonvoimilta ja arvaamattomalta maailmalta. Siinä missä kodin ja pihan raja hämärtyy kesällä, talvella huomaan usein, että tuosta rajapinnasta, sisä- ja ulkotilan välisestä kontrastista, tulee yksi kodin tärkeimmistä tunnelmanluojista. Kun ulkona on kylmä, kotona voi nauttia lämmöstä. Utuinen sinertävä talvivalo tuntuu erityisen tunnelmalliselta, kun sisällä sytytetään kynttilöitä ja valoja, jotka ovat sävyltään lämpimiä.

Valaistus onkin varmaan yksittäisistä sisustuksen osa-alueista se, johon kiinnitän talvella eniten huomiota. Henkisesti elintila jatkuu aina sinne saakka, minne silmät ulottuvat: avoimesta oviaukosta seuraavaan huoneeseen ja päiväsaikaan ikkunasta ulos. Pimeällä koti tuntuu minusta viihtyisältä, kun sen ääriviivat ja tärkeät kohdat piirretään esiin valoilla.

Olen nauttinut useita mukavia talvi-iltoja pyöreässä pöydässä A201-riippuvalaisimen alla. Pöydän ympärille mahtuu mukavasti kuusi henkeä. Valo kokoaa seurueen yhteen, valaisee kaikkien kasvot kauniisti, ja muu maailma katoaa taustalle. Kerran illallisseurue oli isompi ja pöytä piti muuttaa jatkopalalla pitkäksi ovaaliksi. Hassulla tavalla päädyissä istuvat ihmiset tuntuivat kaukaisilta ja liki putosivat ulos keskustelusta, koska he istuivat valokehän ulkopuolella. Pitkään pöytään valaisimia olisi tietenkin tarvittu kaksi, tai se olisi pitänyt ripustaa korkeammalle. Tämä oli minusta hyvä muistutus siitä, miten paljon tarkoituksenmukaisella sisustuksella voi vaikuttaa paitsi viihtyisyyteen myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

En ole kovin kiinnostunut tyylistä, mutta tilan tunnelma ja tehtyjen sisustusvalintojen vaikutus ihmisten oloon kiehtoo minua aina. Hymyilen joskus, kun joku kehuu kauniita koristetyynyjäni, mutten viitsi oikaista, etteivät tyynyt oikeastaan ole meillä koristeita, vaan parantamassa istuma-asentoa tai tukemassa niskaa sohvalla makoillessa. Oman kehon mittasuhteiden mukaan valittu tuoli pöydän ääressä tekee valtavan eron työtä tehdessä – siinä vajoaako vartalo liian kauas pöydästä vai kohottaako se minut työn äärelle. Ja sitten on tietenkin kaikki ne pienet päiviä sulostuttavat asiat, joita jokainen ei ehkä huomaa, mutta kaunosielu arvostaa aina.

Yksinkertainen mutta huolella katettu pöytä, vuoteeseen sijatut puhtaat lakanat, hyvä käsisaippua ja pyyhe kylpyhuoneessa. Valoja, jotka eivät häikäise mutta täyttävät tehtävänsä, sopivan korkuisia sivupöytiä kirjoille ja teemukeille nojatuolien ja sohvien vieressä. Lämpimiä mattoja siellä missä kävellään avojaloin. Tuli takassa. Lyhty ulko-ovella. Jotain vihreää joka huoneessa.

Teksti ja kuvat: Sara Karlsson

Artek Helsinki 
Keskuskatu 1 B
00100 Helsinki
puh. 010 617 3480
artekhelsinki@artek.fi
ma-la 10:00 – 18:00