Kahluusaappaat eteisessä - talvi kotona ja tuntureilla
Marinella “Monni” Himari on Norjan Lakselvissa asuva kirjailija, jonka teos “Erältä, eräistä” kuuluu nyt myös Artek Helsinki -myymälän valikoimaan. Kiitelty teos johdattaa lukijansa tuokiokuvin suomalaiseen metsään. Kirjan kansien väliin kootut taidokkaat luontokuvat ja henkilökohtaiset tekstit vievät poluille ja nuotioille, metsän siimekseen ja ihmisen sisimpään.
Oma koti on turvapaikka – satama, joka antaa suojaa luonnon osoittaessa mieltään. Silloinkin, kun koillistuulet pauhaavat ja hyytävät ikkunanpielet jäähän, ja kun lunta saa siivota suurelta puiselta terassilta yhtenään. Käytän sitä nimittäin toisena pakastimena talviaikaan.
Lohenkalastuskausi on tullut tältä vuodelta päätökseen, polaariyö alkaa pian. Minulle se tarkoittaa rauhoittumista ja kirjoittamista – aikaa, jolloin voin hengähtää hetken verran ennen kuin lunta on satanut tarpeeksi ja jäät kantavat, jotta voin lähteä pilkille.
Olen koulutukseltani teollinen muotoilija. Vietettyäni kevätlukukauden mittaisen Erasmus-vaihdon ISIA-muotoiluoppilaitoksessa Italiassa vuonna 2008 minä ymmärsin, miten Suomen luonto onkaan upea; kaipasin koivuja ja mäntypuita, järviä, jokia ja merta. Faenzassa oli vain yksi rakennettu suihkulähde, joka näyttäytyi minulle veden vankilalta.
Puun tuoksu on tuttu ja turvallinen. Lautarakenteinen kotini on kuitenkin vain ensiaskel kohti unelmaa omasta hirsimökistä, jonka toivoisin voivani rakentaa Porsangerinvuonon rannalle. En tarvitse paljon, mutta haluan valintojen olevan kestäviä niin vuosissa kuin silmälle. Työtasolla varustettu Kaari-seinähylly toisi kaunista vastapainoa kelottuneelle aihkihirrelle, Mademoiselle saisi yllensä pehmeän lampaanvillasta kudotun viltin. Toivoisin sen olevan niin suuri, että voisin kietoutua siihen ja viettää aikaa oman eräkirjaston aarteiden parissa, sillä lukeminen on hyvää vastapainoa luomiselle.
Kestävät luonnonmateriaalit tekevät kodista viihtyisän mutta myös ekologisen. Puu hengittää, ja vuosien saatossa sen pinta patinoituu kauniisti. Puu myös hengittää toisin kuin koneellinen ilmanvaihto, jolle on pitänyt rakentaa mekaaniset keuhkot.
Kuopion Muotoiluakatemialle tuotettu teollisen muotoilun lopputyö ei suinkaan ollut konsepti, brändiuudistus tai tuote, vaan tutkimus tuotteen geneettisen rakenteen analyysista; siitä, miten tuotekehitys seuraa luonnonvalintoja ja evoluutiota, ottaa välillä harha-askeleen ja palaa takaisin hyväksi havaitulle tielle. Yhtenä osana tutkimusta vertasin keskenään saksia ja älypuhelimia – sitä, miten sakset ovat kautta historian säilyttäneet muotonsa, kun taas puhelimet ovat olleet milloin banaanin, simpukan ja pelikonsolin mallisia. Kokeiluja, jotka eivät kestäneet aikaa.
Olisin yhtä hyvin voinut valita saksien sijaan Artekin tuotteet, joiden muotokieli on pysynyt ja pitänyt: kalusteissa käytetty, taivutettu puinen L-jalka on vain yksi esimerkki hyväksi ja kestäväksi todetusta keksinnöstä, joka kantaa vielä tänäkin päivänä.
Ei liene tarvetta korostaa, että opinnäytetyöni poikkesi joukosta – jopa niin paljon, että ajatusta ensin hieman vierastettiin. Selvisin kuitenkin kunnialla ja parhain mahdollisin arvosanoin. Kirjoittaminen on ollut minulle aina luontevaa, samoin yksityiskohtien ja etenkin luonnon tutkiminen. Tänä päivänä toteutan saatuja oppeja ja tekemieni valintojen suomia mahdollisuuksia sisältöstrategin, luontokuvaajan ja kirjailijan vakanssissa. Muotoilu voi siis tarkoittaa monia asioita, ja sydäntään kuuntelemalla löytää elämänsä neulaspolun.
Vaikka tuo polku on johdattanut minut Pohjois-Norjaan, se poikkeaa usein takaisin Suomeen – kansallispuistoihin ja luontokohteisiin, joita saan dokumentoida työkseni. Luonnonsuojelu ja vanhojen metsien arvostaminen on nostanut puuta materiaalina entistä korkeammalle, ja pyrin tekemään elämässäni mahdollisimman pitkäkestoisia valintoja. Se ei ole aina helppoa, mutta olemalla utelias ja myös itselleen armollinen, ihmisistä ja suomalaisesta designista sekä muotoilun mahdollisuuksista kiinnostunut, vaihtoehtoja kyllä löytyy. Omia kulutustottumuksiaan on hyvä peilata aika ajoin.
Kahluusaappaat saavat odottaa eteisessä ensi kevääseen. Sitä ennen puen jalkaani paksut talvisaappaat, teen päiväretkiä tunturiin ja pilkin punavatsaisia rautuja ja kauniin hopeisia taimenia mutta vain sen verran, minkä syön. Oman perunamaan potut sopivat savukalan kylkeen mitä parhaiten.
Elämä on lukemattomia valintoja, ja kun ne tekee kerralla oikein, niiden taika kantaa vuosien taa.
Teksti ja kuvat: Marinella Himari
Artek Helsinki
Keskuskatu 1 B
00100 Helsinki
puh. 010 617 3480
artekhelsinki@artek.fi
ma-la 10:00 – 18:00